Game of Thrones

Suosikki tv-sarjani on Yhdysvaltalainen fantasiadraamasarja Game of thrones (GOT) jonka ensimmäinen jakso esitettiin vuonna 2011, sarja jatkuu edelleen.

Sarjassa parasta on se, että kuten hyvissä elokuvissa, myös hyvissä sarjoissa on hahmoja jotka ihastuttaa ja vihastuttaa ja joihin on helppoa samaistua. Sarja herättää monenlaisia tunteita  jakso jaksolta ja pitää katsojan otteessaan. Omien lempihahmojen puolesta pitää jatkuvasti pelätä: Aikooko sarjan luoja kirjoittaa hahmon dramaattisesti ulos sarjasta?

Inhokkihahmojen surkeaa kohtaloa taas odottaa suurella innolla: ”Saako paha palkkansa?”

Juonenkäänteet ovat niin loistavasti ajateltuja, että katsojan on lähes mahdotonta ennustaa mitä seuraavaksi tapahtuu. Seuraavaa jaksoa odottaa jo malttamattomana ja maksaa jopa mieluusti palveluista jotka mahdollistavat jaksojen rohmuamisen etukäteen ennen tv-esitystä.

Muistan sarjan ensimmäisen jakson jättävän jälkeensä fiiliksen, että onko tämä sarja todellakin valtaväestön hehkuttamisen arvoinen, mutta kun antoi sarjalle parin jakson verran mahdollisuutta todistella itseään olikin sielu ja mieli myyty sarjalle. Ajatus sarjan loppumisesta harmittaa samalla kun odottaa innokkaana loppuratkaisua kaikelle.

Yksi kaikkien aikojen parhaimmista tv-sarjoista jonkalaista ei ole ennen suomen tv:ssä nähty.

TEMPTATION ISLAND

Yksi lempi tv-sarjoistani on Temptation Island Suomi. Sarjaa katson itse häpeillen salaa sillä tunnen välillä huonoa omaatuntoa siitä, että moinen jopa hieman brutaali formaatti on niin koukuttava ja viihdyttävä. Pieneen mieleen ei mahdu, että kuka itseään kunnioittava ihminen menee moiseen ohjelmaan kansan arvosteltavaksi. Oma parisuhde heitetään susille ja törttöillään estottomasti humalaspäissään. En myöskään ymmärrä sinkkujen motiivia mennä sarjaan. Tietenkin aurinko ja alkoholi toimii nuoren ihmisen hyvänä motivaationa, mutta kuka tahtoo tietäen tahtoen sörkkiä toisen parisuhdetta ja koetella heikon mielen rajoja? 

Viikko toisensa jälkeen odottaa malttamattomana, että miten pitkälle viime viikkoinen törttöilijä meneekään seuraavaksi viettelyjen ja houkutusten maailmassa. Katsojan tunneskaalat vaihtelevat myötähäpeästä kiukkuun ja sääliin, välillä tulee itselle hyvä olo: ”Mä en ainakaan koskaan toimisi noin”.

Siksi se varmaan onkin niin viihdyttävää; totista totta mutta ei omaa elämää. Mokaajan moraalinen krapula on käsin kosketeltavissa ja erilaisiin tunteisiin ja ihmissuhteiden kiemuroihin on helppoa samaistua.

Kukapa olisi sanonut, että ihmissuhteet olisi helppoja?

Toisaalta, pitääkö niistä tehdä vielä vaikeampia?

Lisäksi on hauska katsoa tavallisesti niin rauhallisen ja asiallisen kuvan antavan juontaja Sami Kurosen reaktioita alkoholista kosteiden iltojen tapahtumiin. Hämmästys, ärsytys ja huvitus paistaa miehen kasvoilta ja juontaja osaa mainiosti kyseenalaistaa asiat joita katsojakin miettii: ”Miten meni, noin niin kuin omasta mielestä?” Harvemmin kovin taidokkaasti, ainakin näin katsojan näkökulmasta.

Jää mietityttämään miten ohjelmassa esiintyvät henkilöt jatkavat elämäänsä sarjan loputtua. Ihmiset saattavat tunnistaa kaduilla, kyseenalaistavat henkilön toiminnan kasvotusten, repivät ja raatelevat sosiaalisessa mediassa nimimerkkien takaa ajattelematta, että kyse on tuntevasta ihmisestä.

Onko ihmisellä lupa arvostella toista jos toinen on tietoisesti heittäytynyt estradille?

Jaa tämä artikkeli

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on pinterest

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *